Tapahtumat

Vihreää kasvua – Tekesin seminaarin satoa

Keskiviikkona 28. tammikuuta Tekesin järjestämässä Green Growth seminaarissa päästettiin (rockmusiikin tahtiin) Tavastian stagelle yksi toisensa perään mainiompia oikean elämän esimerkkejä ja rohkaisevia puheenvuoroja siitä, miten vihreän kasvun polulle on Suomessakin harpottu. Ja pitkin askelin.

Aamupäivän osiosta mieleen jäi etenkin Lappeenrannan teknillisen yliopiston professorin Anne Jalkalan todella täräyttävä esitys, jossa Anne antoi selkeät askelmerkit vihreiden / cleantech ratkaisujen kaupallistamiseen. Annen antamat kolme keinoa olivat suoraan (ehkä vähän yllättäenkin, ainakin perusinsinöörille) sosiaalisen käyttäytymisen maailmasta, jotka totta tosiaan voivat avata suuretkin markkinat uusille ideoille. Tässä niistä oma tulkintani:

1. Social proof, eli suomeksi sanottuna ”jos noi niin minäkin!”.

Tutkimusten mukaan riittää että viisi henkilöä tekee jotakin (esim. tiirailee taivaalle, jonottaa uutta tuotetta, tai vaikka tanssii villisti), kun ihmisten kynnys liittyä mukaan tähän tekemiseen on madaltunut todella pieneksi. Tätä vipua kannattaa ehdottomasti hyödyntää myös cleantech -ratkaisujen, tuotteiden ja palveluiden kaupallistamisessa!

(erinomainen esimerkki aiheesta myös klassisella ”How to start a movement” videoklipillä, suositten katsomaan!)

2. Status transfer, eli kovan statuksen rinnalla omakin status nousee. Mikäli aloittelevalla, tai muuten vähän tuntemattomalla firmalla on tarjota maailman luokan tuote, niin yhteistyö ja kumppanuus isojen pelureiden (eli niiden, joilla jo on statusta) kanssa voi nostaa pikkufirman statuksen kertaheitolla tähtikaartiin.

Anne mainitsi esimerkkinä Lanzatechin, joka nykyisin Sir Richard Bransonin parhaana kaverina pääsee aivan erilaisiin karkeloihin mukaan, kuin voisi ”vain” pienenä kekseliäänä cleantech-firmana ikinä päästä. (Huomasitko ylläolevasta kuvasta, alkoi heti kiinnostamaan että mikähän pönttö Mr. Bransonilla oikein on kädessä ja ilmeisesti tuo nainen liittyy asiaan jotenkin.. asiasta lisätietoja täällä)

3. Seeing is believing, eli näytä että tuotteesi toimii! Aika harva meistä uskoo 3D-tulostettaviin taloihin ja ilman kuskia kurvaileviin autoihin, ennen kuin sen on itse nähnyt. Ratkaisullesi pitää siis löytää demo-kohteita ja saavutettuja tuloksia kannattaa esitellä julkisesti joka tuutissa. Ja mieluiten mahdollisimman konkreettisella tavalla, jotta kansalaisten ja potentiaalisten asiakkaiden on niistä mahdollista kiinnostua ja innostua.

(Anne Jalkalan alkuperäinen esityssetti löytyy täältä)

Seminaarin muista esityksistä mieleen jäi muun muassa vauhdilla maailman markkinoille ponnistaneen RePacking esittely sekä Valion ”Proteiinia ruohosta” tutkimukset.

Eniten kuitenkin innostuin päivän viimeisestä puheenvuorosta, jossa Enevon Pirkka Palomäki esitteli nerokkaan ratkaisun jätteidenkeräyksen tehostamiseksi. Enevon ratkaisussa jäteastioihin asennettavien sensoreiden avulla saadaan tieto pönttöjen täyttöasteesta, eli todellisesta tyhjennystarpeesta. Tietojen avulla jäteautojen reitit voidaan optimoida aivan uudella tavalla ja välttää huomattava määrä turhia ajokilometrejä. Puolillaan olevaa astiaa ei kannata käydä tyhjentämässä nyt, vaan reitille poimitaan vain ne, joissa kriittinen täyttöraja on ylittynyt.

(kuva Enovon sivuilta)

Enovolla Annen teeseistä on hyödynnetty etenkin ykköstä ja kolmosta. Kovalla myyntityöllä on saatu referenssi-asiakkaita ympäri maailman ja näissä kohteissa, esim. Nottinghamissa ja Amsterdamissa saadut tulokset todellakin puhuvat puolestaan. Tämän jälkeenhän naapurikaupungin jätemestari ei voi kuin alkaa ihmetellä ”miksei meilläkin ole tuollaista käytössä?” (ja minä ihmettelen miksei Jyväskylässä jo ole tätä käytössä!)

Tekesille kiitos tilaisuudesta, on mahtavaa päästä näkemään mitä Suomessa vihreiden ratkaisujen alalla tapahtuu!

Tilaisuuden kaikki materiaalit löytyvät täältä.

Vastuullisuudesta vauhtia bisnekseen, case Lindström Oy

Tiistai aamuna 28.10. kokoonnuttiin Jyväskylässä kauniiseen Wanhan Fredan saliin kuulemaan ja saamaan ideoita siitä, miten vastuullisuudesta voi saada lisää vauhtia bisnekseen.

Alustuksessa Vinhan Kaisa yllytti kuulijoita jättämään pinnalliset ”taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristövastuu on meille tärkeää” tyyliset fraasit pois viestinnästä ja tunnistamaan yrityksen omat, ymmärrettävät ja innostavat asiat, joihin vastuullisuudessa keskitytään. Ja joista myös reippaasti viestitään, niin ulkoisesti, kuin sisäisestikin.

Kaisan jälkeen Lindström Oy:n Marja Hautanen avasi puheenvuorossaan, miten vastuullisesta liiketoiminnasta syntyy arvoa asiakkaalle ja miten se kytkeytyy henkilöstön osaamiseen. Ja mikä tärkeintä: miten Lindström Oy on asian hoitanut.

Marja aloitti kyseenalaistamalla yleisen olettamuksen: ”vastuullisuus tuo kilpailuetua”. Jollei yrityksen sisällä ja etenkin asiakasrajapinnassa (eli suomeksi sanottuna myynnissä) tiedetä ja osata kertoa asiakkaille mitä yrityksen vastuullisuus on, ei siitä voida saada mitään kilpailuetua!

Vastuullisuus ei itsessään tuo kilpailuetua, jollei sitä osata myynnissä hyödyntää!

Hyvä esimerkki myyjien kouluttamisessa Lindströmillä on kysymys: mitä osaisit kertoa asiakkaalle firman esittelykalvosta? Juu, yritys on perustettu vuonna X ja liikevaihto on kehittynyt tälläviisiin ja henkilöstöä plaa plaa.. Tämän osaa kyllä jokainen lukea itsekin esitteestä, sen sijaan myyjän tulee kertoa yrityksen tarina. Lindströmin tapauksessa esimerkiksi kertoa liikevaihto-graafin vieressä olevasta auton kuvasta. Me toimitamme palvelut sovitusti ja kun käyt huoltoasemalla, saat vessassa kuivattua kädet meidän käsipyyherullaan. Ja pyyhittyä jalat ovella meidän mattoon.

Huomasitko? Näitkö itsesi astelemassa huoltoasemalle? Vai jäitkö pohtimaan liikevaihdon kehitystä?

Lindströmillä vastuullisuusraporttia ei käytetä vain vuosittaiseen raportointiin, vaan myynnin työkaluna

Lindströmillä myyjien koulutuksessa yksi tärkeä osa on yrityksen vastuuraportin hyödyntäminen myyntitilanteessa. Kouluttamalla pidetään huoli, että jokainen myyjä tuntee raportin sisällön ja sitä kautta Lindströmin tärkeimmät vastuullisuuden painopistealueet ja miten niissä on edistytty. Ja osaa kertoa tarinan asiakkaalle.
Kuinka moni yritys voi rehellisesti sanoa omista myyjistään ja heidän koulutuksestaan samaa?

Kuvitellaampa myyntitilanne. Mukavan tapaamisen lopuksi myyjä jättää pöydälle korkkaamattoman, 100 sivuisen vastuullisuusraportin ja toteaa että ”tuolta löytyy lisää tietoa”. Tai vielä pahempaa, lupaa lähettää raportin myöhemmin pdf:nä. Mikäli olet pöydän toisella puolella ostajana, kuinka todennäköisesti alat etsimään kyseisestä raportista lisätietoja? Tai oikein luet sen ajatuksen kanssa, jotta ymmärtäisit kuinka vastuullinen toimittaja onkaan ja mitä lisäarvoa on luvassa, jos ostat häneltä? (ja kuinka tutulta em. tilanne kuulostaa?)

Entäpä jos myyjä käyttääkin aktiivisesti raporttia työkalunaan. Hän kertoo ulkomuistista tärkeimpiä saavutuksia ja tavoitteita, näyttää muutaman esimerkin, vaikuttaa oikeasti ymmärtävän mistä on kyse ja kertoo mitä lisäarvoa yritys tuottaa asiakkaalle. Ja osaa kaiken lisäksi vastata kysymyksiin mistä materiaalit tulevat (Kiinasta) ja miksi ei käytetä luomupuuvillaa työvaatteissa (käyttämällä polyesteria vaatteet kestävät huomattavasti paremmin huoltoa ja pesua, jolloin materiaalitehokkuus paranee entisestään). Ja niin edelleen.

Välillä ongelmana voi myös olla asiakkaan puuttellinen tuntemus toimialan suurimmista vaikutuksista ympäristöön ja yhteiskuntaan. Tästä syystä asiakas voi myös kysymyksissään ja vaatimuksissaan sotkeutua lillukanvarsiin ja isot kysymykset jäädä huomiotta. Tämä on jälleen kerran myynnin vastuulla, eli myynnin tulee osata kertoa, avata ja näyttää, missä isot vaikutukset oikeasti syntyvät ja miten ne on firman toiminnassa huomioitu. Muuten voidaan helposti jäädä pinnallisten, tai epäolennaisten asioiden kimppuun.

Lopuksi Marja näytti erittäin havainnollisen ja mielenkiintoisen esimerkin tarinankerronan voimasta. Katsopa alla olevaa, Lindströmin vastuullisuusraportista 2013 kaapattua kuvaa.

Marja kutsui tätä: kaikkein mielenkiintoisimmaksi kuvaksi. Eikö totta, et meinaa pysyä housuissasi, kun on niin mielenkiintoista?
Mutta entäpä kun piirakkaan lisätään tarina. Huomasitko, että suurimman jätelajikkeen muodostaa hiekka+liete ja toiseksi suurin lajike on vaarallinen jäte (yhteensä yli 60% Lindströmin jätteistä). Mistä nämä oikein tulevat? Asiakkailta.

Lindström kerää ja kuljettaa tuotteidensa mukana asiakkaiden hiekat + lietteet (ovimatoista) sekä vaaralliset jätteet (teollisuuden käsipyyhkeet, joissa kertyy todella suuri määrä liuotin- ja rasvajätettä, jotka Lindström toimittaa edelleen Ekokemille). Lindström siis huolehtii ja auttaa palveluidensa avulla asiakasta vähentämään jätemääriään merkittävästi.

Olisiko tämä tarina ja lisäarvo käynyt ilmi, ilman että joku avasi piirakan ja kertoi tarinan?

Tässä lienee päivän suurin opetus: kukaan muu ei kerro tarinaa sinun puolestasi

Kestävää bisnestä luomassa

Keskiviikkona 8.10. joukko kestävästä bisneksestä innostuneita kokoontui Tapahtumahotelli Huoneeseen Helsinkiin kuulemaan ja keskustelemaan aiheesta koko päiväksi. Aamupäivän teemana oli ”Merkityksellinen brändi tulevaisuuden bisneksen keskiössä”.

Aamun ensimmäisessä puheenvuorossa Wevolven Ville Tikka johdatti joukon Arvonluonnin uuteen aaltoon ja miten huomisen bisnekselle luodaan perusta suuremman tarkoituksen avulla. Kantavana ajatuksena uuden arvon luonnissa on Villen mukaan yrityksen tarkoituksen oivaltaminen.

Eli pohdintaa: ”miksi tämä meidän firma oikein on olemassa?” voisi suositella itse kullekin.

Mallia tarkoituksen ymmärtämiseen ja kuvaamiseen voi hakea esim. Patagoniasta ja Warby Parkerista.

Villen jälkeen Ethican Anne Raudaskoski kertoi havainnollisten esimerkkien kautta kuinka tarkoitus käännetään käytäntöön merkityksellinen brändin kautta. Todellisen vastuullisen huipputuotteen täytyy olla ominaisuuksiltaan huipputuote useasta näkökulmasta. Pelkkä ympäristövaikutuksiltaan ja työolosuhteiltaan huippuunsa viilattu tuote ei riitä, mikäli se ei vastaa asiakkaiden toiveita, tai huomioi tulevaisuuden tarpeita ja vaateita.

Viestikapula siirtyi Vinhan Kaisalle, joka jatkoi vielä syvemmälle vastuullisen brändin maailmaan, pohtien hyvän ja mielenkiintoisen vastuullisuusviestinnän olemusta. Suurin osa vastuullisuusviestinnästä ja -raportoinnista on harvinaisen tylsää, jolloin niiden viesti jää usein välittymättä kohderyhmille yksinkertaisesti sen vuoksi, ettei niitä viitsitä lukea.

Muistisääntönä vastuullisuusviestinnässä (ja miksei muussakin viestinnässä) voikin käyttää testikysymystä: Jaksaisitko itse lukea?

Iltapäivän otsikko ”Olennaiset asiat liiketoiminnan ytimeen hyvillä työkaluilla” johdatti osallistujat niin ISO 26 000 standardin, ihmisoikeuksiin liittyvien työkalujen, kuin myös verovastuun maailmaan.

Paula Fontell kuvasi Ethican Design for Sustainability –lähestymistapaa, jonka avulla pyritään viemään vastuullisuus strategian ja tuotekehityksen ytimeen. Harjoituksessa osallistujat hahmottelivat oman yrityksensä tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikaisia tärkeimpiä vaikutuksia, jotka tulisi huomioida tuotekehityksessä.

Eltekonin Laila Törnroos avasi ISO 26000 -standardin kehitystyötä sekä ohjeisti standardin käyttöön. Etenkin osallistujia kiinnosti standardin hyödyntäminen ja käyttöönotto vastuullisuustyön, sekä myös toimittaja-arviointien tueksi. Laila muistutti, ettei ole olemassa listaa vaatimuksista, jotka ISO 26000 mukaisesti tulisi täyttää. Sen sijaan yrityksen tulisi kertoa miten se standardia käyttää ja varmistaa, että sillä on olemassa dokumentoitua näyttöä siitä, mitä on tehty ja suunniteltu.

Paula palasi vielä ääneen ja esitti yleisölle yllättävän haastavan kysymyksen:

Ovatko ihmisoikeusasiat relevantteja suomalaisille yrityksille?

Ihmisoikeuksia tulee helposti pitäneeksi Suomessa itsestäänselvyytenä ja Suomea muutenkin tasa-arvon mallimaana. Ja ihmisoikeusongelmia lähinnä kaukaisina lapsityövoimakysymyksinä. Kun asiaa pohtii hieman syvemmin, pintaan nousee ajankohtaisia teemoja, kuten tasa-arvoinen palkitseminen ja ikäsyrjintä, jotka ovat ihmisoikeuksia siinä missä muutkin. Näiden osalta ei meidänkään kannata niin henkseleitä paukutella. Paula muistutti ihmisoikeuksien arvioinnin ehkä tärkeimmästä asiasta: oikeuksia tulisi aina arvioida kohdehenkilön näkökulmasta (ns. righs holder -view). Keskeistä ihmisoikeuksien kehittämisessä on osallistaminen, yhteistyö ja aito dialogi yrityksen sidosryhmien kanssa.

Päivän päätti Rhea Solutionsin Johanna Kohvakka ajankohtaisella katsauksella taloudelliseen vastuuseen. Taloudellisessa vastuussa on vaurauden luomisen lisäksi kyse myös sen oikeudenmukaisesta jakautumisesta yrityksen sisällä, koko tuotantoketjussa sekä myös paikallisesti ja maailmanlaajuisesti. Johanna esittikin kysymyksen:

Entä jos yritykset itse kustantaisivat infrastruktuurin? Tiet työpaikalle, työntekijöiden koulutuksen, lasten päivähoidon, ympäristön turvallisuuden?

Yksi taloudellisen vastuun raportointimuoto on verojalanjälki, joka on saanut muutamassa vuodessa jo lähes oletusarvoisen aseman yritysten vastuuraportoinnissa. Tätä on edesauttanut valtion enemmistöomisteisille yhtiöille annettu velvoite raportoida verojalanjälkensä maakohtaisesti vuoden 2014 alusta alkaen. Mallia maakohtaisessa raportoinnissa on näyttänyt esimerkiksi norjalainen Statoil. Myös suomalaiset voivat ottaa vuonoilta tässä asiassa mallia.

Päivä päätettiin mocktail-lasillisten äärellä, keskustellen päivän annista ja uusien ideoiden käyttöönotosta heti seuraavana aamuna!

Mikäli et päässyt tällä kertaa mukaan, on kestävästä bisneksestä luvassa uusia tilaisuuksia myöhemmin, tervetuloa mukaan!

Global Opportunity Network, Oslo 5.9. 2014

The greatest risk we are facing, is not seeing the opportunities in the transition to a safe and sustainable future

Bjørn Kj. Haugland
Chief Sustainability Officer, DNV GL

Tavoitteena turvallinen ja kestävä tulevaisuus

Norjalaisen DNV GL:n sekä tanskalaisen Monday Morningin yhteistyönä syntynyt Global Opportunity Network on asettanut riman korkealla. Verkoston tavoitteena on ratkaisujen ja etenkin uusien mahdollisuuksien tunnistaminen maailmanlaajuisten yhteiskunnallisten haasteiden ja riskien taltuttamiseksi. Kömpelöhkösti suomennettuna tavoitteena on turvallinen ja kestävä tulevaisuus.

Ja jotta tähän tavoitteeseen päästäisiin, tärkeimpänä työkaluna on mahdollisuuksien tunnistaminen ja niihin tarttuminen, sen sijaan että pää piilotetaan pensaisiin – tai kädet laitetaan taskuun – tulevaisuudessa (tai jo tässä päivässä) häämöttävien riskien edessä.

We must be better at identifying and seizing the opportunities for sustainable progress instead of backing away from the risks looming ahead of us.

Viideksi suureksi riskiksi on ensimmäisenä vuotena valittu:

Äärimmäiset sääolosuhteet
Fossiilisiin polttoaineisiin jumiutuminen
Hallitsematon kaupungistuminen
Puhtaan veden puute
Elintasosairaudet

Yhteistyöllä, yhteistyöllä

Miten nämä riskit sitten hoidetaan? Miten mahdollisuudet tunnistetaan?
Yhteistyöllä. Globaalilla ajatusten vaihdolla. Parhaiden ideoiden (eli mahdollisuuksien) systemaattisella esiin kaivamisella. Tieteentekijöiden, eksperttien, konsulttien, opiskelijoiden, ammattilaisten, uteliaiden, kekseliäiden yhteispelillä. Ja tämän aikaansaamiseksi kutsuttiin koolle Global Opportunity Panel.

Kahdeksaan kaupunkiin ympäri maailman – San Franciscosta Shanghaihin, Sao Paolosta Abu Dhabiin – kutsuttiin paneelisteja osallistumaan tähän suureen pohdintaan. Mistä löytyvät parhaat mahdollisuudet, joihin tarttua?

Allekirjoittanut otti ilahtuneena vastaan kutsun Oslon paneliin, joka järjestettiin aurinkoisena perjantaina 5.9. DNV GL:n pääkonttorilla, Høvikissa, Oslovuonon rannalla.

Jokainen paneeli jalostaa järjestelmällisen aivomyrskyn tuotteena 10 – 20 ehdotusta mahdollisuuksista, joiden avulla nuo mainitut viisi suurta riskiä on mahdollista taklata. Oslossa oli selvästi havaittavissa hyvin teknologiakeskeisiä sekä esimerkiksi paikalliseen öljyosaamiseen perustuvia ratkaisuja. Jo olemassakin olevan osaamisen ja tekniikan avulla voitaisiin saavuttaa paljonkin, jos resursseja kohdistettasiin toisin. Muutamaa päivää aiemmin Sao Paolossa tunnistetut mahdollisuudet olivat pohjautuneet enemmänkin perustason muutoksiin arjen tekemisessä ja käyttäytymisessä.

Mahdollisuudet kansiin

Mielenkiintoista nähdä miten eri kulttureista kumpuavat näkemykset ja mahdollisuudet saadaan valjastettua käyttöön! Oslossa tunnistetut ratkaisut eivät siis vielä suoraan menneet finaaliin, vaan kahdeksan kaupungin kiertueen jälkeen on Global Opportunity Networkissa suuren analyysin aika. Yli sadasta tunnistetusta mahdollisuudesta pyritään poimimaan parhaat, joista kirkkaimmat valitaan lopulta yleisen äänestyksen avulla.

Lopputulemana julkaistaan vuoden vaihteen tienoilla Global Opportunity Report, jonka tavoitteena on tarjota 15 kristallin kirkasta mahdollisuutta, joihin tarttua. Raportin painoarvoa lisännee tieto, että raportti esitellään tammikuussa Davosissa World Economic Forumissa. Ei siis missään ihan pikku pippaloissa.

Oslon tilaisuus tarjosi loistavan katsauksen pohjoismaisesta näkemyksestä millainen turvallinen ja kestävä tulevaisuus tulisi olla. Ideoita ja näkemyksiä oli runsain mitoin, osallistujien eri toimialat ja taustat toivat mielenkiintoisia vinkkeleitä keskusteluihin. Harvemmin palavereissa kukaan pitää esim. lasten puolta. Itse ajauduin mielenkiintoiseen pohdiskeluun miksei puhdasta juomavettä voisi pitää samanlaisena – maksullisena – hyödykkeenä kuin sähköä, tai ruokaa. Mikä on veden oikea hinta, vai onko sitä? Toisaalta päivän suuren informaatioähkyn jälkeen omassa mielessä näkemykset ja mahdollisuudet eivät vielä järjestäytyneet aivan kristallin kirkkaiksi. Odotan siis innolla tulevaa äänestystä, sekä lopullista raporttia.

Raportin julkaisusta luvassa lisätietoa loppuvuodesta!

Yritysvastuuseminaari – Oikeita tekoja, vaikeita valintoja

Tampere-taloon kerääntyi sateisena tiistaiaamuna 26.8. lähes 50 henkilöä kuulemaan millaisia valintoja vastuullisuuteen liittyy.

Päivän avaussanoissa Villivision osakas Kaisa Kaipia-Gran asetti seminaarin tavoitteiksi osallistujien keskustelevan ja vaihtavan ajatuksia uusienkin tuttavuuksien kesken, sekä etenkin uusien, konkreettisten ja rohkeiden oivallusten syntymisen.

Innostu ja ole rohkea!

Ensimmäisen puheenvuoron käytti Ratkaisutoimisto Vinhan Kaisa Kurittu, jonka esityksen avainsanoja olivat tärkeimpien asioiden tunnistaminen yhtiön arvoketjussa sekä rohkeus ja innostuminen omannäköiseen vastuullisuusviestintään. Esimerkkeinä katsottiin muun muassa S-ryhmän ja Niken arvoketjun kuvauksia sekä innostuttiin DNA:n Mutkattoman työn – konseptista.

Tavoitteena johdon ja työntekijöiden mukaan saaminen

Toisena puhujana Finnarin vastuullisuudesta vastaava johtaja Kati Ihamäki kuvasi käytännönläheisesti työsarkaansa lentoyhtiön vastuullisuuden kehittämisessä ja tärkeimpien asioiden tunnistamisessa.

Vuoden 2012 yritysvastuuraporttia varten Kati haastoi yhtiön johtoryhmän kuvaamaan omalta kannaltaan mitä vastuullisuus tarkoittaa. Harjoitus tuotti mielenkiintoisia ahaa-elämyksiä myös sisäisesti, kun usein omiin toimiinsa siiloutunut johtoryhmä oivalsi millaisia poikki-toiminnallisia (myös heidän omaan laariinsa satavia) vaikutuksia eri vastuullisuuden osa-alueilla voi olla. Suoraviivainen esimerkki on koneiden painon ja valitun lentotavan vaikutus euromäärään, joka tankataan koneen tankkiin.

Johtoryhmän mukanaolon rinnalla yhtä tärkeää vastuullisuustyössä on henkilöstön mukanaolo ja innostuminen. Katin lennokas esimerkki Karibian risteilyltä kuvaa paljon. Kesken kauneushoitojen alkaneesta, kosmetologin innostuneesta kuvauksesta mitä kaikkea ympäristöystävällistä laivalla tehdään, voi myös päätellä paljon. Ovatko työntekijät asiasta kiinnostuneita. Ja ehkä vielä tärkeämpää: ovatko he edes tietoisia niistä ”vastuullisuusasioista” joita CR-osastolla hikipäässä pohdiskellaan?

Tästä oivana mittarina voisi käyttää simppeliä testiä: osaako jokainen henkilöstöstä mainita yhden esimerkin siitä, mitä yritys on tehnyt vastuullisuuden eteen?

Kati nosti myös esille yllättäviäkin haasteita, joita esim. EU-lainsäädäntö voi tuoda ympäristöasioiden järkevässä hoidossa. Japanin lennolla nautittu herkullinen, puoliksisyöty sämpylä muuttuu vaaralliseksi jätteeksi sillä hetkellä, kun koneen pyörät osuvat Helsinki-Vantaan kiitoradalle. Tämän jälkeen ruokajätettä ei todellakaan laiteta biojätteisiin, saati syötetä eläimille, vaan kaikki ruuantähteet ja niihin koskeneet servetit, pakkaukset jne. käsitellään likimain samalla prosessilla kuin maahantuotu kemiallisten aseiden purkujäte. Koeta siinä hyötykäyttää ja kierrättää!

Ehkä tärkeimpänä havaintona vastuullisuuden toteuttamisessa Kati kertoi oikeiden ihmisten roolin. Vastuullisuustyötä tekevien henkilöiden tulee olla, jos ei aivan palavasieluisia, niin joka tapauksessa aidosti kiinnostuneita työstään ja sen tavoitteista. Mikäli vastuullisuustiimi on huono, tai toimii puolivaloilla, tulokset ovat taatusti sen mukaisia.

Innostumista ilmassa?

Tapahtuman aikainen ja jälkeinen keskustelu osoitti, että aamun aihe oli osallistujille ajankohtainen ja osuva. Etenkin pienempien yritysten kohdalla ”mistä oikein aloittaisin?” on yleinen pohdinta. Aamun puheenvuoroissa rohkaistiin mukana olijoita lähtemään rohkeasti matkaan kohti omannäköistä ja oivaltavaa vastuullisuutta.

Lue myös Merja Haverisen mietteet seminaarista täältä

Katso kuvia täältä