Havaintoja NFI-raportoinnista: valjasta raportti hyötykäyttöön!

Muiden kuin taloudellisten tietojen raportointi on jo arkipäivää. Siksi niistä kannattaa raportoida tavalla, josta on lukijalle hyötyä.

Viime talvena moni viestinnästä vastaava hapuili hieman epävarmana pimeässä. Ei-taloudellisesta tiedoista (non-financial information, NFI) pitäisi raportoida, mutta miten se kannattaisi tehdä? Mitä sinne raporttiin oikein pitäisi kirjoittaa – millainen raportointi on riittävää?

Hämmennystä aiheuttivat myös eri tahojen erilaiset tulkinnat tietojen esitystavasta ja varmennuksesta. Esimerkiksi, voidaanko NFI-raportoinnissa viitata muihin julkaisuihin? Kyllä voidaan, kaikkia detaljeja ei tarvitse kasata selvitykseen, vaan siinä voidaan viitata vaikkapa yritysvastuuraporttiin. Näin raportointi voidaan toteuttaa napakkana, olennaisimpiin asioihin keskittyvänä. Nyt kun ensimmäiset raportit on saatu julkaistua, onkin hyvä hetki miettiä, mitä NFI-raportilla oikeastaan halutaan kertoa lukijoille – ja mitä hyötyä niistä voi olla myös raportoivalle yritykselle itselleen.

Mitä raportilla oikeastaan halutaan kertoa lukijalle?

PwC:n toukokuussa julkaiseman koosteen mukaan suurin osa suomalaisista raportointivelvoitteen piirissä olevista julkaisi tiedot osana toimintakertomusta ja suosituin raportointimalli oli 3–5-sivuinen katsaus. Tietojen sijaintia tai niiden pituutta kiintoisampaa on kuitenkin selvitysten sisältö. Onnistuivatko yritykset kuvaamaan ja avaamaan omistajille, sijoittajille ja yhteiskunnalle miten ne hallitsevat muita kuin taloudellisia asioita ja niihin liittyviä riskejä, millaisia tuloksia on aikaansaatu ja mitä tavoitellaan? Moni onnistui varsin mainiosti, muutamat hieman hillitymmin.

Ujommat toteutukset johtuivat kenties siitä, että ensimmäisellä raportointikierroksella kipuiltiin määrämuotoisten kysymysten kanssa ja raportointi koettiin ennen kaikkea velvoitteena, joka pitää täyttää. Selvitystä tehtiin ikään kuin EU:lle ja kirjanpitolainsäätäjälle – vaikkei näistä kumpikaan ole varsinaisesti raportin lukijakuntaa. Tämä heijastui kapulakielisinä, välillä jopa hieman tyhjänpäiväisinä lauseina, joilla pyrittiin todistelemaan, että vaaditut asiat ovat suurin piirtein hanskassa. Onneksi suurin osa raportoijista oli sisäistänyt velvoitteen perimmäisen tarkoituksen – avoimuuden muistakin kuin taloudellisista tiedoista – ja selvitykset olivat sisällöltään varsin selkeitä ja onnistuneita.

Tarjoa lukijalle hyödyllistä tietoa – kannattaako yhtiöön sijoittaa

Mitä seuraavaksi, miten raportointia voisi kehittää? Tulevia NFI-selvityksiä valmistellessa sisältöä kannattaa pohtia lukijan kannalta – millä tiedolla on hänelle arvoa. Muiden kuin taloudellisten tietojen raportointihan on viesti yhtiön hallitukselta, ja sen avulla voidaan kenties tavoittaa paremmin niitäkin sijoittajia, myös piensijoittajia, jotka eivät jaksa lueskella erillisiä vastuuraportteja. Selvityksen tarkoitus on tarjota sijoituspäätöksiään tekeville hyödyllistä lisätietoa yhtiön ei-taloudellisista asioista, tiiviiseen muotoon paketoituna. Erityisesti tulevaisuuden näkymillä, kuten vastuullisuuteen liittyvillä riskeillä ja mahdollisuuksilla, voi olla vaikutusta sijoittajien ja rahoittajien tekemiin päätöksiin.

Siksi nimenomaan vastuullisuuteen liittyvistä riskeistä ja niiden hallinnasta kannattaa kertoa tarkemmin. Kankea ja ympäripyöreä kuvaus riskienhallinnasta (”vuotuisessa riskinarvioinnissa määrittelemme systemaattisesti riskien merkittävyyden, todennäköisyyden ja kehittymisen..”) ei varsinaisesti tarjoa lukijalle mitään hyödyllistä tietoa. Kerro siis mielummin millaisia taloudellisia tai muita riskejä esimerkiksi ilmastonmuutos, raaka-aineiden hankinta, korruptio tai ihmisoikeuskysymykset aiheuttavat yritykselle ja millaisiin toimiin on tartuttu. Juuri näiden riskien ja niiden hallintakeinojen avaaminen on raportoinnin pihvi, josta on aitoa lisäarvoa lukijoille.Riskien auki kirjoittaminen auttaa myös hallitusta, eli selvityksen allekirjoittajaa, näkemään ja ymmärtämään muihin kuin taloudellisiin asioihin liittyvät riskit ja mahdollisuudet entistä selkeämmin.

Ensimmäisen raportointikierroksen jälkeen voidaankin havaita, että NFI-selvityksen ei tarvitse olla pakollinen riippakivi raportoinnissa, vaan se voi olla varsin toimiva sijoittajaviestinnän työkalu. Selvityksellä voidaan vakuuttaa nykyisiä ja tulevia omistajia siitä, että homma on hallinnassa ja yhtiöön uskaltaa rahansa sijoittaa. Kuivakka näennäisraportointi vain velvoitteen täyttämiseksi on resurssien haaskausta – jos samalla vaivalla voidaan laatia sisältöä, josta on aidosti hyötyä niin omistajille ja sijoittajille kuin yritykselle itselleen.

 

Teksti julkaistu alunperin Suomen IR-yhdistyksen vieraskynänä 17.9.2018