Mitä mitä! Juuri kun ymmärsimme ympäristöjalanjälkien merkityksen, kylillä puhutaankin kädenjäljestä. Mistäs tässä on kyse – ja miten kädet ja jalat eroavat toisistaan?

Vahvana vallinnut jalanjälki-laskenta perustuu ajatukseen, että lähes kaikesta toiminnasta aiheutuu jonkinlaisia negatiivisia, haitallisia vaikutuksia. Jalanjäljellä siis mitataan ympäristölle koituvaa vahinkoa, kuormitusta, haittoja ja epätoivottuja muutoksia. Ja vastuullinen yritys on tietenkin pyrkinyt pienentämään ja ehkäisemään näitä.

Jalanjäljellä on mitattu miten isoilla saappailla me täällä tallotaan ja millainen jälki siitä jää.

Kaiken negatiivisuuden ja ympäristökatastrofien keskellä onkin virkistävää huomata, että yritykset ja toimijat pystyvät (totta tosiaan!) aikaansaamaan myös positiivisia ja haluttuja vaikutuksia. Jonkinlainen ongelma on tähän asti ollut se, miten saavutettuja hyötyjä voisi esitellä suurelle yleisölle – pelkät hieman pienemmät hiilijalanjäljet eivät sinänsä ole erityisen kiinnostavia. Tässä asiassa voikin nyt hyödyntää kädenjälkeä.

Kädenjälki-ajattelussa jätetäänkin syyttely sikseen ja pyritään ennen kaikkea tuottamaan toivottuja, positiivisia vaikutuksia ympäristöön, ihmisiin ja yhteiskuntaan. Kädenjäljellä mitataan miten resursseja käytetään vähemmän tuhlaillen, lisätään hyvinvointia, annetaan mahdollisuuksia niille jotka ovat heikoissa asemissa, autetaan ja vinkataan naapureita ottamaan käyttöön uusia toimintatapoja, kehitetään entistä parempia tuotteita, joista aiheutuu vähemmän kuormitusta ja niin edelleen.

Kädenjälki suurenee mitä enemmän jaat tietoa ja hyviä vinkkejä muille.

Käsi kädessä kuljemme..

Jalan- ja kädenjälkeä pohtiessa on mielenkiintoista huomata, että näiden kahden merkittävin ero ei kuitenkaan ole mittareissa tai detaljeissa, vaan tunteessa, jonka ne synnyttävät.

Kuten mainittua, jalanjälki ajattelussa vallitsee vahva negatiivinen ja syyttelevä vire. Eli mitataan miten paljon vahinkoa ollaankaan saatu aikaan. Teit niin tai näin, niin aina jälki jää. Ja kuten tiedetään, syyttely harvoin johtaa innostuneeseen ilmapiiriin, saati kannustaa ja inspiroi osallistumaan.

Kädenjälki-ajattelussa halutaankin negatiivisten asioiden mittailun sijaan olla osa ratkaisua ja auttaa muita: me löydetään tähän parempi tapa toimia, me selvitään tästä! Ja jos on kerran auttanut kadulla kaatunutta pappaa tai pulassa olevaa työkaveria, on varmasti huomannut että auttamisesta ja hyvän tekemisestä jää älyttömän vahva positiivinen olo myös itselle. Se inspiroi ja sitä tekee mielellään lisää.

Tämän vuoksi kädenjälki-ajattelun avulla voidaan saada huimia juttuja aikaan, kun maailman pelastamiseen suhtaudutaankin katastrofin äärellä kauhistelun sijaan niin, että nyt jos koskaan on mahdollisuuksia tehdä hyvää ja ratkaista tää peli meille. Ja jopa firmat – joita aiemmin syyteltiin kaiken pilaamisesta – voidaan nähdä avainpelaajina, jotka kehittävät uusia keinoja, parempia tuotteita ja tehokkaampia ratkaisuja.

Puhutaanpa sitten asiaa!

No miten tämä kädenjälki ja hyvän tekeminen sitten käytännössä toteutetaan – ja mitataan?

Malleja on monia ja mittaristotkin vielä työn alla, mutta yksi melko suoraviivainen tapa asian hahmottamiseen on herra Norrisin kehittelemä kolmiportainen malli:

1. Mittaa ja vähennä. Eli tunnista nykyinen kuorma ja pienennä sitä.
2. Auta muita! Eli jaa hyviä ideoita, auta, tue, neuvo, kannusta muitakin pienentämään kuormitustaan
3. Tee käytännön tekoja. Eli ala ennalta ehkäistä haittoja ja korjata jo tehtyjä vahinkoja.

Kädenjäljen laskenta on sinänsä melko simppeliä, jos mitataan vain hiilijäljen kokoa. Mutta vaikutuksia on tietenkin paljon muitakin, jolloin laskenta ja arviointitapa ja niiden keskinäinen vertailu meneekin jo vähän mutkikkaammaksi.

En kuitenkaan näkisi hankalaa laskentaa syynä siihen, etteikö jo kannattaisi ryhtyä toimeen. Jospa siis jo heti tänään syyteltäisiin toisiamme vähemmän ja ryhdytään tekemään yhdessä asioita, joiden avulla me selvitään tästä!

 

PS. Lue lisää kädenjälki-laskennan teoreettisemmasta puolesta esimerkiksi VTT:n & Sitran julkaisusta