Vastuullisuusihmisten parissa vastuullisuusraportointi ja avoimuus hankalistakin asioista on, jos nyt ei aivan itsestään selvää, niin ainakin varsin yleistä. Harva suuremmin yllättyy, jos yritys kertoo raportissaan, että nyt ei hommat menneet ihan niin kuin oli tarkoitus. Tässä omassa vastuullisuuskuplassa helposti näkö hieman sumenee, ja etenkin kuplan läpi näkyy huonosti.

Naputtelen parhaillaan esikoisteostani siitä, miten tehdään kiinnostavaa vastuullisuusraportointia. Luetutan tekstiä henkilöillä, jotka eivät tiedä vastuullisuudesta tai siitä raportoimisesta mitään. Ensisijainen tarkoitus on toki testata toimiiko käsikirja niin kuin toivon, eli antaako se eväitä hyvän raportin tekemiseen (myös ensikertalaiselle). Toinen tarkoitus on testata ajatuksia, onko niissä mitään järkeä kuplan ulkopuoleisille.

Yllättävin kommentti minkä eilen sain, puuttuvien pilkkujen lisäksi, oli kommentoijan aito hämmästys GRI:n tunnusluvuista: kertooko yritykset oikeesti tämmöisiä asioita julkisesti?! Eikö näissä vedota salassapitoon, tai piilotella asiaa ihan jo järkisyistäkin! Kuka haluaa kertoa kaikelle kansalle munanneensa, saaneensa sakkoja, epäonnistuneensa tavoitteissaan?

Ja vielä suurempi hämmästys oli, kun vakuuttelin, että kyllä näin tehdään. Rikkomusten, tapaturmien, sanktioiden sekä saavuttamatta jääneiden tavoitteiden raportointi on ihan tavallista, ja niiden avoimesta kertomisesta on usein jopa enemmän positiivisia seurauksia kuin suurta häpeää.

Kysyin kommentaattorilta, onko hän koskaan lukenut yhtään vastuuraporttia. No ei tietenkään.

Vasta tässä vaiheessa oivalsin itsekin jotain. Vastuuraporttien sisällöllä ja avoimuudella voi oikeasti edelleen yllättää! Ja eniten yllättyvien ryhmä ei suinkaan ole nykyinen lukijakunta, vaan nimenomaan kaikki he, jotka eivät lue raportteja. Todennäköisesti he eivät lue jatkossakaan, ja siksi yritysten pitääkin pumpata ja vyöryttää näitä yllättäviä (ja usein myös tosi kiinnostavia!) tietoja näiden ihmisten tietoisuuteen muita kanavia käyttäen.

Vastuuraportin sisältöä ei siis missään nimessä pidä kahlita raportin kansiin, ja haudata sitä kiireesti nettisivujen syvyyksiin julkaisun jälkeen. Raportista pitää poimia ja palastella herkullisia tietoja, asetella niitä pitkin vuotta hopeavadille, ja kiikuttaa näitä tietoja ja tarinoita myös uusien lukijoiden nenän eteen. Mikäli tieto ei välity lukijalle, kaikki sen keräämiseen, analysoimiseen, kirjoittamiseen, muokkaamiseen, oikolukemiseen, taittamiseen ja julkaisemiseen käytetty vaiva menee hukkaan. Tähän kaikkeen valmistelevaan vaivannäköön kannattaa siis lisätä viimeinen vaihe: tarjoilu.

Millaisia herkkupaloja sinä aiot syksyllä tarjoilla?