Kestävyysjälki auttaa näkemään muutoksen tarpeen

On korkea aika havahtua siihen, että kestävyysvaje ei tarkoita vain talouden vajetta, sillä velkaa syntyy jatkuvasti myös ekologi­sesti ja sosiaalisesti. Vaikka työtä vastuullisuuden kehittämiseksi on tehty jo paljon, voidaan silti sanoa, että yhtiöiden kestävyysjälki on yleisesti edelleen miinuksella.

Jos analogiana käytetään yrityksen taloutta, ylimmässä johdossa osataan useimmiten arvioida varsin tarkasti, onko yrityksen toiminta kestävällä pohjalla. Mikäli se ei ole, ryhdytään rivakasti kor­jausliikkeisiin.

Nyt on aika opetella arvioimaan myös sitä, onko liiketoiminta luonnon, ilmaston ja ihmisten kannalta kestävällä pohjalla – ja miten (rivakasti) toimintaa on tarpeen muuttaa.

Yhtenä raamina tällaisen tarkas­telun tekemisessä voi käyttää planetaarisia ra­joja.

Planetaariset rajat kuvaavat tieteellistä näkemystä niin sanotuista turvarajoista, joiden ylittäminen lisää riskiä muutoksille, jotka uhkaavat ihmisen hyvinvointia. Yhdeksästä planetaarisesta turvarajasta olemme nyt ylittäneet kuusi, ja vaikutukset ovat jo nähtävissä muun muassa ilmastonmuutoksessa, elonkirjon eheydessä, typpi­- ja fosforipäästöjen aiheuttamassa ravinnekuormituksessa sekä kemiallisessa saastumisessa (jota aiheuttavat esimerkiksi geneettisesti muunnellut organismit ja mikromuovit).

On kuitenkin tärkeä huomata, että kestävä pohja ei tarkoita vain luonnon vaan myös ihmisten rajoja ja hyvinvointia. Esimerkiksi elämiseen riittävä palkka ja ihmisoikeuksien (kuten yhdenvertaisuuden ja minkäänlaisen häirinnän estämisen) toteutuminen ovat tär­keä osa oikeudenmukaista ja kestävää pohjaa, jolle yritysten tulisi vastuullisuustyössään pyrkiä.

Yhtiöiden kestävyystyössä päämääränä tulisi olla tila, jossa aidosti tarjotaan luonnolle ja ihmisille mahdollisuus elpyä ja kukoistaa. 

Vielä ollaan pitkälti pakkasen puolella

Kuulostaa runolliselta. Mistä sitten tietää, onko toiminta kestävällä pohjalla – auttaako se ketään elpymään ja kukoistamaan?

Yhtiön ihmisille ja luon­nolle aiheuttamia vaikutuksia voi hahmottaa asteikolla, jonka nimesin kestävyysjäljeksi. Yhtiön kestävyysjälki antaa osviittaa siitä, millainen jälki sen toiminnasta jää – ja kuinka kestävällä pohjalla sen toiminta oikeasti onkaan.

Kestävyysjäljen asteikossa miinuspuolella olevaa toimintaa kutsutaan rapauttavaksi. Tällainen liiketoiminta perustuu malliin, jossa kulu­tetaan jatkuvasti (liikaa) luonnon ja ihmisten tarjoamia resursseja ilman, että resurssien käytöstä saatava hyöty palautuisi luonnolle tai näille ihmisille. Maailman resurssit siis hiljalleen rapautuvat ja köyhtyvät yhtiön toiminnan vuoksi.

Jos aloitetaan asteikon kohdalta ­-2, siinä voidaan nähdä vastuullisuustyön ensimmäisenä askeleena pidetty, ns. compliance­-tasoinen tekeminen. Vaikka esimerkiksi ympäristö- ja työaikalainsäädännön tai CSRD-raportoinnin velvoitteet täytetään, toiminta aiheut­taa silti jatkuvasti rapautumista. Se aiheuttaa päästöjä ja saasteita, se vaatii ehtyvien luonnonvarojen käyttöä. Myös yhtiölle tehtävä työ aiheuttaa uupumista, loukkaantumisia ja voi olla, ettei maksettu palkka riitä elämiseen – mikä rapauttaa ihmisten kykyä kukoistaa.

Valtaosa nykyisestä yhtiöiden vastuullisuustyöstä keskittyy juuri tähän vaiheeseen: haittojen ja riskien vähentämiseen. Parantamalla ja tehostamalla toimintaa, päästään -2:n kohdilta hieman parempaan tilanteeseen ­-1, jossa rapautumista aiheutetaan hieman vähemmän.

Väitän, että hyvin harvan yhtiön johdossa ymmärretään nykyinen asemoituminen kestävyysjäljen janalla, ja ennemminkin kuvitellaan tilanne paljon todellisuutta ruusuisemmaksi. Tästä kertoo FIBSin keväinen selvitys, jossa peräti 35 prosenttia vastanneista kertoi jo siirtyneensä kohti uudistavaa toimintaa.

Vaikka oma ajatus on, että yhtiö toimii kestävästi – tai jopa uudistavasti – kun päästöjä tai kuormitusta on vähennetty 30 %, on kuitenkin väärinymmärrys tai haaveunta kutsua toimintaa vielä uudistavaksi.

Todetaan siis vielä uudelleen: mikäli yhtiön toiminnasta aiheutuu luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä, päästöjä ilmaan, veteen tai maaperään, tai toiminta aiheuttaa ihmisille henkistä, fyysistä tai taloudellista ahdinkoa, liiketoiminta on kestävyysjäljeltään negatiivista – eli planeetan ja ihmisten tilaa rapauttavaa.

Ensimmäisenä vastuullisuustyön tavoitteena tulisikin olla toiminnan saattaminen kestävälle tasolle (siis myös muilla, kuin taloudellisilla mittareilla arvioituna).

Matka ei pääty nollaan

Kestävyysjäljen asteikossa nollan kohdalla on nykyisin kestävänä nähty taso (kuten hiili­neutraalisuus tai nolla tapaturmaa ja häirintätapausta). Nollaan tähtääminen kuvastaa modernin vastuullisuustyön yleistä fokusta, ja tälle tasolle moni edelläkävijä­ aktiivisesti pyrkii. Tälle tasolle pääseminen vaatiikin paljon työtä ja muutosta yhtiön tekemisessä monella tasolla.

On kuitenkin tärkeää havaita, ettei vastuullisuustyö pääty siinä vaiheessa, kun nollaan on päästy. Sen jälkeen edessä siintää mahdollisuuksia huomattavasti laajempaan positiiviseen vaikut­tavuuteen. Voikin kysyä, onko nollataso todellakin parasta mihin pystymme ja eikö pelkkä nollaan kurkottelu ole visiona jopa ma­sentava?

Kun nollasta tähyilee eteenpäin plussan puolelle, siellä jossain +1:n kohdalla häämöttää vaihe, jossa yhtiön liiketoiminta tuottaa enemmän positiivisia vaikutuksia kuin haittoja. Tällaista voidaan kutsua palauttavaksi (tai nettopositiiviseksi) tavaksi toimia.

Vaikka nettopositiivista tilaa ei olekaan täsmällisesti määritel­ty, yleisesti sen nähdään vaativan myös sitä, että yhtiö korjaa ja ennallistaa aiemmin aiheuttamiaan haittoja ihmisille ja luonnolle.

Tämän jälkeen kestävyysmuutoksen polku jatkuu edelleen eteen­päin, kohti horisontissa (tai ehkä tässä vaiheessa vielä monille yhtiöille sateenkaaren päässä) siintelevää +2, jota kutsutaan uudistavaksi tavaksi toimia.

Palauttavan ja uudistavan liiketoimin­nan elementtejä ovat esimerkiksi kiertotalouden mallit, ihmisten hyvinvoinnin parantaminen, elämiseen riittävän palkan tai ansion maksaminen sekä liikakulutuksen lopettaminen. Maataloudessa on jo hyviä esimerkkejä uudistavan viljelyn tuomista monipuolisista hyödyistä eri osapuolille.

(Pyysin tekoälyä piirtämään kuvan kestävyysjäljestä, kehitettävää vielä on..)

 

Uudistava polku on pitkä

Uudistavalla tiellä ollaan globaalistikin alkumetreillä, joten se, mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa eri konteksteissa, liiketoiminnoissa ja teemoissa on vasta kehittymässä.

Esimerkiksi henkilöstöjohtamista voidaan miettiä toisin. Perin­teiset keinot usein keskittyvät enemmänkin ongelmien ratkaise­miseen, kuten sairauspoissaolojen vähentämiseen, lähtijöiden määrään ja johtamisongelmiin. Positiiviseen tähtäävä HR voisi keskittyä siihen, mikä on hyvää ja tulosta tuottavaa sekä pyrkiä eri tavoin parantamaan henkilöstön fyysistä ja mielen hyvin­vointia sekä kuormituksesta palautumista.

Nollasta sataan – tai miinus kahdesta plus kahteen – on vaikea hypätä kerralla. Siksi ensimmäinen tärkeä virstanpylväs onkin saada ydinliiketoiminta kestävälle pohjalle eli vähintäänkin sinne nollaan.

Esimerkiksi ilmasto­ ja luontotyössä yhtiö voi päästä kestävälle pohjalle asettamalla tieteeseen perustuvat tavoitteet (sekä varmis­tamalla, että tavoitteisiin myös päästään). Kun ilmastovaikutuksia lähdetään merkittävästi pienentämään yhtiön omassa toiminnas­sa ja arvoketjussa, tarvittavat ratkaisut ovat usein myös uudistavia, kuten esimerkiksi ruuan tuotannossa ja maanviljelyssä on jo nähty.

Myös fokuksen siirtäminen ihmisoikeus­riskien hallinnasta siihen, että arvoketjussa systemaattisesti edistetään elämiseen riittävää palkkaa, on siirtymistä miinuspuo­lelta uudistavalle polulle.

 

Kestävyysjäljestä strateginen tahtotila

Luonnollisesti vastuullisuustyön eri osa-alueissa voidaan olla eri tasoilla. Henkilöstön hyvinvoinnin osalta voidaan harppoa jo kestävällä polulla, luontotyössä taas haparoidaan vielä pitkälti rapauttavalla puolella.

Yhtiön nykyisen kestävyysjäljen tunnistaminen voikin toimia erinomaisena työkaluna strategisessa vastuullisuustyössä. Tunnistamalla nykyisen tilanteen ja asettamalla tavoitetason kestävälle tai uudistavalle tasolle, työhön saada aito merkityksellinen – ja riittävän kunnianhimoinen – tavoite.

Kestävälle tai uudistavalle tasolle ei päästä keskittymällä riskeihin ja viilaamalla hieman nykyistä tapaa, vaan se vaatii muutosta yhtiön liiketoimintaan, johtamiseen ja kenties jopa sen tuotteisiin ja palveluihin.

Ennen kaikkea se vaatii muutosta nykyiseen ajattelutapaan.

 

Kaisa Kurittu (DI, KTM) Vastuullisuusammattilainen, Ratkaisutoimisto Vinha

Teksti pohjautuu Kaisa Kuritun ja Lea Rankisen tuoreeseen kirjaan Menesty kestävästi! Vastuullisuus johdon ja hallituksen agendalla. 

Ei kommentteja. Kommentoi ensimmäisenä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *