Kyllä sidosryhmät tietää! – Vai tietääkö?

Entistä useampi yritys haluaa tietää millaisia odotuksia sidosryhmillä on kyseisen yrityksen vastuullisuuteen liittyen. Ja käteväksi keinoksi sen selvittämiseen on löydetty netissä tehtävät kyselyt. Niiden avulla saatujen tulosten arvoa soisi kuitenkin mietittävän.

Yritysten vastuullisuusraportoinnissa ja myös entistä enemmän vastuullisuuden johtamisessa on tullut tavaksi käyttää fokus-alueiden määrittelyssä kahta pääkriteeriä: vaikutusten merkittävyys ympäröivään yhteiskuntaan ja ympäristöön, sekä sidosryhmien odotukset yrityksen toimintaa kohtaan. Ensimmäiseksi mainittu on, tai ainakin pitäisi olla, melko selvää kauraa. Bisneksen aiheuttamat vaikutukset, etenkin ne aidan ulkopuolelle aiheutetut, tulee tunnistaa. Ja niistä suurimmat ja tärkeimmät tulee hoitaa asianmukaisesti. Eli suomeksi sanottuna: huonot vaikutukset pyritään minimoimaan, hyvät vaikutukset maksimoimaan. Ja puoliväliin jäävät ”eipä kovin ihmeelliset vaikutukset” voi hoidetaan esim. seurannan avulla.

Tämä selvä. Entäpä toinen kriteeri: sidosryhmien odotukset. Ensi kuulemalta järkeenkäypää. Kysytään ensin mitä sidosryhmät odottavat ja sen jälkeen parannetaan näitä asioita ja raportoidaan niistä! Näinhän vastuullisuusraportoinnissa käytettävä GRI-ohjeistokin neuvoo tekemään.

Sitä saa mitä tilaa

Viime vuosina Suomessa ovat yleistyneet kyselyt vastuullisuusasioista, joka lähetetään useimmiten sadoille eri sidosryhmien edustajille ja jaetaan kenties myös netissä, esim. LinkedInissä ja firman kotisivuilla. Kyselyn rakenne mukailee usein joko yrityksen omaa vastuullisuusnäkemystä, tai apuna käytetään GRI-raportointiohjeen tai sosiaalisen vastuun standardin ISO 26 000 viitoittamaa tietä. Mihin tällä sitten oikein tähdätään?

Ensimmäinen kysymys: kenen näkemys halutaan saada selville, eli kenelle kysely pitäisi lähettää?
Usein listalla ovat omistajat, asiakkaat, työntekijät, viranomaiset, kenties tutkijat, media ja rahoittajat. Hyvä. Netissä, esim. siellä LinkedInissä jaettavan linkin avulla mukaan kutsutaan myös kaikki ”randomit”, joilla on joku yhteys kyseiseen firmaan, esim. tuttu siellä töissä. Tässä astutaan jo vähän höllyvälle suolle, toki voidaan tavoittaa myös lisää vastaajia. Mutta saadaanko innokkaiden vastaajien äänien kakofoniasta esiin ne äänet, joilla on merkitystä?

Toinen kysymys: onko kyselyyn vastaajilla oikeasti jotain relevanttia annettavaa, ja/tai näkemystä juuri tämän yrityksen vastuullisuusasioissa?
Kuinka moni tavantallaaja, tai viranomainen (saati edes omistaja!) on niin valveutunut, että pystyy kylmiltään, sähköisen kyselylomakkeen saatuaan napsuttelemaan sinne laajakatseisia ja viisaita näkemyksiä, jotka auttavat juuri tätä yritystä eteenpäin? Vai onko helpompaa klipsutella rasti ruutuun kaikkiin kysyttyihin kohtiin, jotka kuulostavat tärkeiltä?

Olen joutunut (juurikin näitä kyselyitä tehdessäni) hämmästymään välillä sitä, kuinka pihalla omistaja voi olla yrityksensä oikeasti tärkeistä kysymyksistä. Vai tulisiko asiaa tulkita niin, että omistaja tietää mihin resursseja kannattaa käyttää ja konsultti mielummin syleilisi maailmaa?

Kolmas kysymys: mitä sidosryhmien edustajilta sitten oikeasti kannattaa kysyä?
Sanotaan se heti tähän alkuun: älä nyt hyvänen aika ota GRI-ohjeistoa ja listaa sieltä termejä kyselyyn, että onko tärkeää vai ei! Konsulttien ja valveutuneiden GRI-harrastajien joukossa alan termistö on ihan kätevää, mutta ulkopuolisille se on silkkaa sian saksaa. Ja kuten suomalaiseen pirtaan hyvin sopii, ikinä ei pidä myöntää, ettei ymmärtänyt kysymystä – paljon varmempi valinta on ruksia sieltä, jälleen kerran, niitä tärkeän kuuloisia asioita. Eipä ainakaan mene väärin!

Kysymysten ja vastaustekniikan valinta on vain ja yksinomaan kyselyn laatijan vastuulla. Niiden ymmärtämistä ja tulkintaa ei saa, eikä pidä ujuttaa vastaanottajan harteille.

Jos kysymyksen vielä ymmärtääkin, niin usein olen itse koittanut vastata kyselyihin, joissa kysymykset ovat kerta kaikkiaan liikaa vaadittu. Jos ensimmäisenä kysytään ”kuinka hyvin yritys mielestäsi on toiminut näissä tärkeissä asioissa?” niin alan jo uupua! Itse en ainakaan pysty edes tutustakaan yrityksestä tuosta vain arvioimaan onko kaikki hommat hoidettu niinkuin pitää. Osa varmaan kyllä, annetaan siis joku medium arvosana (ja sitten voi pohtia mitä arvoa tällä minun vastauksella, tai niillä tärkeän kuuloisilla asioilla onkaan kyseiselle yritykselle?).

Survey

Huomiota kannattaa kohdistaa myös kyselyn vastaustekniikkaan, eli saadaanko sen avulla jotain järkevää irti vastaajista. Nyt trendikkäin (tai ainakin hyvin kauppaa käynyt) kyselypohja on tikkataulu, jonka keskustaa kohti raahataan niitä asioita, joita muut vastaajat ovat kertoneet tärkeiksi. Tässä on taustalla ilmeisesti ajatus jonkinlaisesta yhteispöhinästä, mutta itseäni ainakin korpeaa muiden aivan älyttömät vastaukset, joita ilmeisesti joku on pitänyt tärkeinä. Ja tasaveroisina arviointikohteina saattaa olla lapsityövoima ja firman taukojumppa. Lisäksi monet tarjotut vaihtoehdot ovat ainakin omasta näkemyksestäni sellaisia, että ne pitää hoitaa kunnolla joka tapauksessa, joten en viitsi niitä edes pisteyttää. Mitenkähän tämä tulos sitten tulkitaan?

Itsestään selvyyksien kysely ei tuo mitään lisäarvoa. Jos tehtaan piipusta tööttää ilman sakeaksi päästöjä, niin varsinaisesti mitään uutta ei tuo kysely sen tärkeydestä ja pitkin tikkatauluja raahailu.

Väittäisinkin, että on jokseenkin ajanhaaskausta, vaikka sidosryhmä-dialogi niin muodikasta nyt onkin, laittaa sidosryhmiä arvottamaan ja raahailemaan paremmuusjärjestykseen sitä, pitäisikö yrityksen ennemmin keskittyä hiilijalanjälkeensä vai työoloihinsa. Kyllähän, pardon my english, hitto soikoon yrityksen pitää osata tällaiset asiat päättää ja arvottaa itse! Jostain syystä (epäilen GRI-ohjeiston vahvaa myötävaikutusta), vastuullisuudesta on tullut sellaista kivaa yhdessä tekemistä, vaikka samaan aikaan ponnekkaasti vaaditaan vastuullisuuden viemistä yrityksen strategian ytimeen.

Eihän muitakaan bisnes-kriittisiä päätöksiä ulkoisteta, että klikkaa ruutuun pitäisikö se Bochumin tehdas sulkea vai ei. Ja raahaa napakymppiin missä järjestyksessä meidän pitäisi investoida eri kohteisiin.

Tiedä mitä teet

Jos jostain syystä kuitenkin sidosryhmäkysely on työn alla, niin tässä muutama vinkki sen toteutukseen:

Vinkki nr. 1: kysy asia niin, että vastaaja ymmärtää mitä oikein meinaat
Vinkki nr. 2: kysy vain niitä asioita, joilla on oikeasti väliä ja joista tietäminen tuo lisäarvoa

Kakkosvinkissä mainittu lisäarvo tuntuu usein unohtuvan kyselyiden teossa, tärkempää on itse kyselyn toteuttaminen. Monessa kyselyssä tärkeimmiksi asioiksi nousevat esim. avoimuus, eettiset toimintaperiaatteet ja toimitusketjun vastuullisuus. Tarvitaanko tämän tuloksen esiin kaivamiseen todella kymppitonnin projekti konsultilta? Oikeasti?

Hohoi kaikki yritykset! Päivän tarjouksena voin nimetä sidosryhmien mielestä juuri teille tärkeät asiat:
avoimuus, eettiset toimintaperiaatteet, ympäristöasiat ja toimitusketjun vastuullisuus.
Ole hyvä, ei maksa mitään!

Ja vaikka nämä edellä mainitut tärkeät näkemykset olisikin saatu ongittua sidosryhmiltä, niin tieto näistä ei tee yrityksestä yhtään sen vastuullisempaa. Avoimuus, juu toki! Mitenkäs sitä nyt sitten oltaisiin? Vastuullinen toimitusketju, tottakai! Minkäslainen ketju meillä olikaan?

Saadut tulokset ja niiden listaaminen raporttiin eivät vaadi kovinkaan paljoa (vaikka onhan se mukavaa, että raporttiin saadaan hienosti täytettyä se pakollinen ”sidosryhmä-dialogi” kohta kertomalla kyselystä). Sen sijaan pohdinta mitä nämä asiat meille tarkoittavat on se todellinen harjoitus, joka valitettavasti välillä jää kokonaan tekemättä: Mitä avoimuus meille tarkoittaa? Millainen meidän toimitusketju on, missä suurimmat persiilleen menon riskit ovat ja miten me oikein asiaa johdamme?

Tähän ei valitettavasti sidosryhmien klikkailut ja raahailut oikein auta. Vaan tämä työ pitää yrityksen tehdä ihan itse.
Eikun hihat heilumaan!

Ei kommentteja. Kommentoi ensimmäisenä?

Ihana kirjoitus, strongly agree. Vielä lisäksi, että (kaikissa kyselyissä) kannattaisi pohtia, onko loppujen lopuksi antoisampaa pysähdyttää muutama sidosryhmän edustaja tosissaan miettimään ja keskustelemaan asioista vai kysellä netissä laajalta otokselta. Ensimmäisestä vaihtoehdosta jäävät prosentit puuttumaan, mutta sisältö on antoisampi.

Kirjoitti

Kiitos Anne kommentista!
Vastuullisuus-maailmassa tuntuu usein olevan turvallisinta ”tehdä niinkuin muutkin” ja sidosryhmäkyselyistä on tullut jonkinlaisia automaatteja, joiden lopputulos voi olla melko mitään sanomaton.

Ja juuri kuten sanoit: tuo mainitsemasi keino voisi olla huomattavasti parempi (ja jopa kustannuksiltaan selkeästi pienempi) kun asiaa pohditaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka asiaa ymmärtävät ja joilla voi olla siihen annettavaa. Sisältö taatusti antoisampi!

Kirjoitti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.