Vastuuraporttien sisällöt kehittyvät jatkuvasti. Jostain syystä nykyaikaa hehkuvissa, arvonluontia pohtivissa ja hienoilla infografiikoilla tuunatuissa raporteissa raahataan mukana yhtä muinaisjäännettä: olennaisuusmatriisia. Miksi?

Olethan nähnyt näitä matriiseja, jonka akseleissa on firman ja sidosryhmien näkemykset sekä kymmeniä erivärisiä palluroita? Ja tämän avulla niin yrityksen, kuin raportin lukijankin pitäisi oivaltaa mikä on tärkeää.

Matriisia pidetään yleisesti vastuullisuusraportoinnin peruskivenä, joka muurataan ensimmäisenä. Sen avulla siivilöidään tärkeät asiat sameiden asioiden valtamerestä. Ja sellainen näkyykin lähes jokaisessa GRI-raportissa. Mutta onko matriisi oikeasti hyvä työkalu? Väitän, että ei.

To put it short, matriiseissa on kolme ongelmaa:

1. Matriisista ei näe missä päin yrityksen arvoketjua tärkeimmät vaikutukset syntyvät (ks. kuva yllä)
2. Matriisit eivät oikeasti ole kovinkaan informatiivisia lukijalle (ks. kuva yllä)
3. Matriisien tekemiseen hassatun ajan voisi käyttää paremminkin (ks. mikä tahansa GRI-raportti)

1. Anteeksi, missä palaa?

Jotta liiketoiminnan tärkeimpiä vaikutuksia pystytään hahmottamaan, hallitsemaan ja kehittämään, täytyy vaikutusten syntysija tuntea. Eli täsmälleen missä se vaikutus syntyy? Jos matriisissa nousee korkealle sosiaalinen vastuu hankintaketjussa, ihmisoikeudet ja kasvihuonekaasupäästöt, kertooko se sekä johdolle että raportin lukijalle yksiselitteisesti missä kohtaa ketjua näihin asioihin pitää paneutua? Ei.

Tähän ongelmaan on onneksi olemassa varsin yksinkertainen ratkaisu: kuvataan olennaiset asiat arvoketjun muotoon. Esimerkiksi Maersk on piirtänyt raporttiinsa suht simppeliin kuvaan asiat, jotka tuottavat harmaita hiuksia arvoketjussa (ks. koko kuva s. 14-15).

Ja vielä selkeämpi kuva löytyy Niken raportista, josta voi yhdellä vilkaisulla todeta missä kohtaa firman arvoketjua ympäristöjalanjälki on painavin.

Tunnistamalla missä palaa voidaan myös sammutustoimet kohdistaa täsmälleen oikeaan paikkaan. Ja tämän pitäisi kiinnostaa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

2. Sekavia kuvioita – selkeitä ajatuksia?

Suositun palluramatriisin tausta-ajatuksena on arvatenkin todistelu, että asioita on pohdittu, analysoitu ja punnittu ohjekirjan mukaisesti. Useimmitenhan matriisia on käytetty apuna raportin sisällön määrittelyssä, ainakin toivottavasti. Pahintahan on, jos matriisi on tehty ja julkaistu, mutta sillä ei ole minkäänlaista yhteyttä raportin muuhun sisältöön.

Mutta selkiyttääkö matriisi olennaisia asioita? Ja onko se mainio ja informatiivinen tapa kertoa lukijalle asiasta? Harvoin.

 Staattisesta ruudukosta ja palluroista ei varsinaisesti analyysi hehku lukijalle asti.

Ehdottaisin matriiseista luopumista myös siksi, että ne alkavat olla hieman passé. Ja matriisimopo on alkanut vähän keulimaan ja lopputulemat ovat, noh, aikamoisia.
Vai mitä mieltä olet esimerkiksi tästä State Street Corporationin matriisista? (klikkaa isommaksi)

Tai tästä saksalaisen Solar World insinöörin tarkkuudella tehdystä analyysistä:

Palluramarkkinoilla on käynyt myös Rosenergatom:

Ja lisää esimerkkejä löytyy, mutta you got the point?

Vaikka yllä poimitut esimerkit ovatkin maailmalta, ihan yhtä hienoja esityksiä löytyy myös kotimaisista julkaisuista. Miksi ihmeessä raporteissa on tuollaisia? Onko noista jotain lisäarvoa raportin kohderyhmille? Ovatko ajatukset nyt kirkkaat? Entäpä jos otetaan ne GRI-huuruiset rillit silmiltä ja myönnetään: sekava kuvio näyttää sekavalta kuviolta. Ja esitettäänkin asia raportin itselle ja lukijalle selkeästi sekä informatiivisesti. Tämähän onnistuu vaikkapa laittamalla tärkeimmät asiat listaan!

Esimerkiksi Vapo on 2014 raportoinnissaan listannut tärkeimmät asiat (matriisin viereen) näin:

Jäitkö kaipaamaan matriisia?

3. Anteeksi! Luulin, että tarkoituksena oli hassata aikaa!

Jos palataan vielä yllä esitettyihin matriisi-esimerkkeihin; kuinka paljon aikaa ja vaivaa on käytetty noiden pikkupalleroiden millintarkkaan asemointiin? Pitäisikö sittenkin ottaa pykälä oikealle? Tai ylöspäin? Herran jestas, mitä ajan haaskausta!

Olennaisuusanalyysin (ja matriisin) perimmäisenä tarkoituksena on auttaa tunnistamaan mikä on tärkeää ja mikä ei – se onko jokin pallukka täsmälleen jossakin pisteessä ei ole ydinkysymys. Etenkään, kun tärkeiden palluroiden keskinäistä järjestystä ei yleensä analysoida, eikä niiden sijainti vaikuta tavoitteiden kunnianhimoisuuteen.

Valitettavasti vastuullisuusraportoinnissa paljon asioita tehdään siksi, että luullaan, että niin pitää tehdä. Kun muillakin on. Kun konsulttikin sanoi niin! Työajan kuluttaminen pallukoita pyöritellen ja niiden paikkaa hinkaten voi jopa tuntua tärkeältä tehtävältä. Missään ei kuitenkaan sanota, että raportissa pitää olla matriisi. GRI toki ehdottaa matriisia käytettäväksi, mutta ei sen piirtäminen analyysistä parempaa tee. Tai yrityksestä vastuullisempaa.

Tärkeitä asioita pitää tietenkin pohtia, ne pitää tunnistaa ja niihin keskittyä (ja niistä on hyvä raportoida). Mutta eikö yksinkertainen tärkeä vs. ei-tärkeä -jaottelu aja saman asian, huomattavasti tehokkaammin? Keinotekoisella priorisoinnilla ei varsinaisesti saavuteta mitään.

Matriisien työntäminen raporttiin vuodesta toiseen herättää lähinnä kysymyksen: miksi asiat halutaan tehdä niin mutkikkaasti?
Entäpä jos vuonna 2016:

1. Laitetaan raporttiin vain informatiivisia ja ymmärrettäviä kaavioita
2. Tehdään suoraviivaiset asiat suoraviivaisesti
3. Tehdään ajan hassaamisen sijaan hyödyllisiä asioita