Tampere-taloon kerääntyi sateisena tiistaiaamuna 26.8. lähes 50 henkilöä kuulemaan millaisia valintoja vastuullisuuteen liittyy.

Päivän avaussanoissa Villivision osakas Kaisa Kaipia-Gran asetti seminaarin tavoitteiksi osallistujien keskustelevan ja vaihtavan ajatuksia uusienkin tuttavuuksien kesken,  sekä etenkin uusien, konkreettisten ja rohkeiden oivallusten syntymisen.

Innostu ja ole rohkea!

Ensimmäisen puheenvuoron käytti Ratkaisutoimisto Vinhan Kaisa Kurittu, jonka esityksen avainsanoja olivat tärkeimpien asioiden tunnistaminen yhtiön arvoketjussa sekä rohkeus ja innostuminen omannäköiseen vastuullisuusviestintään. Esimerkkeinä katsottiin muun muassa S-ryhmän ja Niken arvoketjun kuvauksia sekä innostuttiin DNA:n Mutkattoman työn – konseptista.

Tavoitteena johdon ja työntekijöiden mukaan saaminen

Toisena puhujana Finnarin vastuullisuudesta vastaava johtaja Kati Ihamäki kuvasi käytännönläheisesti työsarkaansa lentoyhtiön vastuullisuuden kehittämisessä ja tärkeimpien asioiden tunnistamisessa.

Vuoden 2012 yritysvastuuraporttia varten Kati haastoi yhtiön johtoryhmän kuvaamaan omalta kannaltaan mitä vastuullisuus tarkoittaa. Harjoitus tuotti mielenkiintoisia ahaa-elämyksiä myös sisäisesti, kun usein omiin toimiinsa siiloutunut johtoryhmä oivalsi millaisia poikki-toiminnallisia (myös heidän omaan laariinsa satavia) vaikutuksia eri vastuullisuuden osa-alueilla voi olla. Suoraviivainen esimerkki on koneiden painon ja valitun lentotavan vaikutus euromäärään, joka tankataan koneen tankkiin.

Johtoryhmän mukanaolon rinnalla yhtä tärkeää vastuullisuustyössä on henkilöstön mukanaolo ja innostuminen. Katin lennokas esimerkki Karibian risteilyltä kuvaa paljon. Kesken kauneushoitojen alkaneesta, kosmetologin innostuneesta kuvauksesta mitä kaikkea ympäristöystävällistä laivalla tehdään, voi myös päätellä paljon. Ovatko työntekijät asiasta kiinnostuneita. Ja ehkä vielä tärkeämpää: ovatko he edes tietoisia niistä ”vastuullisuusasioista” joita CR-osastolla hikipäässä pohdiskellaan?

Tästä oivana mittarina voisi käyttää simppeliä testiä: osaako jokainen henkilöstöstä mainita yhden esimerkin siitä, mitä yritys on tehnyt vastuullisuuden eteen? 

Kati nosti myös esille yllättäviäkin haasteita, joita esim. EU-lainsäädäntö voi tuoda ympäristöasioiden järkevässä hoidossa. Japanin lennolla nautittu herkullinen, puoliksisyöty sämpylä muuttuu vaaralliseksi jätteeksi sillä hetkellä, kun koneen pyörät osuvat Helsinki-Vantaan kiitoradalle. Tämän jälkeen ruokajätettä ei todellakaan laiteta biojätteisiin, saati syötetä eläimille, vaan kaikki ruuantähteet ja niihin koskeneet servetit, pakkaukset jne. käsitellään likimain samalla prosessilla kuin maahantuotu kemiallisten aseiden purkujäte. Koeta siinä hyötykäyttää ja kierrättää!

Ehkä tärkeimpänä havaintona vastuullisuuden toteuttamisessa Kati kertoi oikeiden ihmisten roolin. Vastuullisuustyötä tekevien henkilöiden tulee olla, jos ei aivan palavasieluisia, niin joka tapauksessa aidosti kiinnostuneita työstään ja sen tavoitteista. Mikäli vastuullisuustiimi on huono, tai toimii puolivaloilla, tulokset ovat taatusti sen mukaisia.

 Innostumista ilmassa?

Tapahtuman aikainen ja jälkeinen keskustelu osoitti, että aamun aihe oli osallistujille ajankohtainen ja osuva. Etenkin pienempien yritysten kohdalla ”mistä oikein aloittaisin?” on yleinen pohdinta.  Aamun puheenvuoroissa rohkaistiin mukana olijoita lähtemään rohkeasti matkaan kohti omannäköistä ja oivaltavaa vastuullisuutta.

Lue myös Merja Haverisen mietteet seminaarista täältä

Katso kuvia täältä